26.7.2012

Rakennuspuuhia

Meillä on tehty kevät remonttia ylämökillä ja vihdoinkin tuli se poutapäivä, jolloin saatiin urakoitua ulkomaalaus toiseen kertaan. Mahtava juttu! Ylijääneistä laudoista kaavailimme tyttöjen kanssa nukketeatteria, mutta Mekkotehdas kirjan myötä lasten haave muuttui kioskiksi. Toteutus tapahtui papan ja tyttöjen yhteistoimin ja Isosisko hoiti yksin maalauspuuhat. Hän oli myös sopivasti isänsä mukana rautakauppareissussa ja  haluamansa vihreän maalin. Äiti kun oli luvannut vain mökin maalauksesta jääneet jämät käyttöön. Onneksi on isiä, sillä väri on erittäin kaunis!

Viimeistelyksi ommeltiin vielä viirinauha ja Isosisko väritti kirjaimet haluamakseen. Myöhemmin on tarkoitus ommella myös esirippu nukketeatterileikkejä varten. Yhdet syntymäpäivät on jo vietetty ja silloin sankari tarjoili kioskista käpyjä vastaan jätskiä, karkkia ja popcornia. Lystiä oli.






Tämä olkoon pieni poikkeus vain käsitöihin keskittyvässä Kaikulassa, sillä seuraavassa pari kuvaa ylämökin remontista ja pirteä 20 euron sisustus. Itse ommellut vale laskosverhot ja parit tyynynpäälliset. On aina hyvä mieli, kun jotain tulee valmiiksi asti. Tai vielä on terassin uusiminen edessä...jottei totuus unohtuisi.





Nyt lettutaikina paisumaan ja mustikkametsään päällisiä keräilemään. Nautitaan näistä ihanista illoista nyt kun niitä vihdoin on. Aurinkoa ja leppoisaa kesätuulta kaikille vierailijoille! Kiitos, kun poikkesit!


19.7.2012

Avun tarpeessa

Onneksi ihmisellä on ystäviä. Viime yönä lipui järveä pitkin yömyssylle atk-tuki rouvansa kera ja niin vaan tänä päivänä päivitetään blogia mökiltä käsin. Aika huippua ja huippuystäviä! Kävin viime viikolla jälleen ohikulkumatkalla Marimekolla pönkimässä ja jokunen "kilo" kankaita tuppautui väkisin autoon. Tulppaanikuvioisesta ohuesta batistista ompelin vanhaa paitaa kopioiden tällaisen puseron. Vanhan olen ehtinyt käyttää jo ihan kauhtanaksi, joten uusi on tervetullut lisä. Joskus sitä vietettiin kesää ihan pelkässä topissa, mutta nykykeli vaatii vähän lisävarustusta. Pääntiellä samasta kankaasta ommeltu nauha ja hihansuissa ohutta kuminauhaa. Ihan kiva tuli, vaikka kuvio onkin hieman kookas ja ehkä hitusen verhomainen.





Lapsuuden ystävän pikkuiselle esikoistyttärelle kudoin junasukat Novitan woolista. Näitä on niin mukava tehdä ja seuraavana olisikin mielessä kokoa suuremmat sukat Pikkuveljelle. Siskoilta on jäänyt pieneksi läjä vaaleanpunaista ja pinkkiä, joten täytyy kutoa vaihteeksi vähän neutraalimmasta värimaailmasta, ettei raukka joudu pinkkien asusteiden liikakäytöstä terapiaan. Kaksi isosiskoa omistavalla siihen on riskinsä, vaikka pinkki tuntui ainakin Italian maalla olevan nuorilla miehillä suurta hittiä.




Avun tarpeessa on myös reipas assistenttini, joka päivityksen aikana on tyhjentänyt puolalaatikon ja purkanut puolet rullista tiukaksi vyyhdiksi ympärilleen. Haetaanpa sakset...

Kiitos jälleen kerran kommenteista ja mukavaa viikonlopun odotusta!

11.7.2012

Sadepäivänä

Heipparallaa! Vieläkö täällä joku käy kurkistelemassa, kun päivityksiä ei näy eikä kuulu? Nytkin vain pikapikaa koneella, sillä perhe jo odottelee autossa... Joitakin sadepäiviä on tullut vietettyä koneen äärellä, mutta tuotokset ovat lähteneet heti käyttöön ja kuvat ovat jääneet hätäkässä ottamatta. Meillä on jälleen suuren suuri ilo ja onni toivottaa suvun uutta jälkikasvua maailmaan ja niinpä ompelin eilen parit "mustikkahaalarit". Toiset pikkuruiselle serkkupojalle ja toiset ystävän tyttärelle. Aika hauskan näköiset tuossa vierekkäin pötkötellessään...





Jälleen kerran hairahduin ommellessani pönkimään kangaslaatikoita ja tämä käyttämätön kalakangas hyppäsi silmille. Toki se piti saada heti paidoiksi, sillä eihän kuosi enää syksyyn sovi. Palasta ompelin kaksi paitaa kalamiehille, pikkuveljelle ja isoimmalle serkkupojalle, molemmille samanlaiset.




Aloitin jo talvella neulomaan ystävälleni piristykseksi näitä palmikkosukkia, mutta niinpä ne valmistuivat vasta viime viikolla. Malli on Novitan sukkalehdestä, mutta vahvistetulla kantapäällä. Toivottavasti ne piristävät vielä näin kuukausien päästäkin... Insinöörin mielestä oli kyllä hieman vinoilun makua kutoa sukkia kipsijalkaiselle, mutta nythän se kipsikin on jo menneen talven lumia.
Nämä ovat sitä kauniin vihreää seiskaveikkaa, kuten kuvasta näkyy...




Sen verran kesäkuulumisia, että vauhtia on riittänyt ja ihania kesäpäiviä on eletty sateesta huolimatta. Meille on ihanien ystävien lisäksi tehnyt kortteerinsa myös kutsumattomat kesävieraat. Tuttavamme rapistelevat kuin hiiret, pörisevät kuin purkkiin teljetyt ampiaiset ja kakkivat kuin linnut, joten kesävieraiden henkilöllisyys on vielä selvittämättä. Näille tyypeille laitetaan kuitenkin lappu luukulle, jos vielä syksymmällä palaavat samoille kulmille.

Aurinkoa ja iloa päivääsi! Kiitos vierailustasi!